Pekan mielipidekirjoitus Nato-jäsenyyden vaihtoehdoista Savon Sanomissa 9.4.2022

MIKÄ OLISI VAIHTOEHTO?

Viimeisimpien mielipidetiedustelujen mukaan suurin osa meistä haluaa Suomen liittyvän Pohjois-Atlantin puolustusliiton Naton jäseneksi. Kansa on tässä jättänyt päättäjät jälkeensä, sillä eduskunta ryhtyy kevään aikana vasta pohtimaan asiaa.

Suomella olisi ollut takavuosina runsaasti aikaa pohtia ja selvittää asiaa, mutta päättäjät halusivat mieluummin tarrautua itse kehittämäänsä ”Nato-optioon”. Varsinainen vatulointi asiassa haluttiin säästää vasta pahan päivän varalle.

Nyt tuo paha päivä on tullut, tarkemmin sanottuna 24. helmikuuta. Venäjän sota Ukrainaa vastaan on suistanut Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan sijoiltaan, ja nyt myös Suomen on pakko tehdä valintansa.

Entä mikä olisi jäsenyyden vaihtoehto? Jos Suomi nyt jättäytyisi Naton ulkopuolelle, kuka tai mikä turvaisi meidän itsenäisyytemme? Suomi ei ole koskaan pärjännyt sodassa yksin, eikä mikään viittaa siihen, että se onnistuisi siinä yksin myöskään tulevaisuudessa.

Suomessa on aiemmin ajateltu, että turva löytyisi EU:sta, jolla on Lissabonin sopimuksen artiklaan 42.7 kirjattu velvoite keskinäisestä avunannosta: "Jos jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, muilla jäsenvaltioilla on velvollisuus antaa sille apua kaikin käytettävissään olevin keinoin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 51 mukaisesti. Tämä ei vaikuta tiettyjen jäsenvaltioiden turvallisuus- ja puolustuspolitiikan erityisluonteeseen.”

Artiklan avunantoa koskeva muotoilu oli alun perin tarkoitettu paljon tiukemmaksi, mutta Suomen hallituksen aktiivisen työn tuloksena se vesitettiin nykyiseen muotoonsa. Lopputulos sai silloisen ulkoministerin Erkki Tuomiojan (sd.) hyrisemään tyytyväisyydestä, kun taas nykyinen tasavallan presidentti Sauli Niinistö on jo pitkään yrittänyt saada varmuutta siihen, että artikla oikeasti velvoittaisi johonkin.

Ukraina on osoittanut, millainen kohtalo on sotilaallisesti liittoutumattomalla valtiolla, jolla on naapurinaan aggressiivinen Venäjä. Juuri nyt Venäjän asevoimat ovat Ukrainan kimpussa, mutta kukaan ei tiedä, kenen vuoro on seuraavaksi.

Suomi on ollut aiemmin puolueeton maa, ja nyt olemme sotilaallisesti liittoutumaton EU-maa. Kannattaa muistaa, että puolueettomuus ja liittoutumattomuus eivät ole koskaan olleet Suomelle päämäärä, vaan ainoastaan väline. Päämäärä on ollut – ja on edelleen – itsenäisyyden säilyttäminen, ja nyt ainoa sen turvaava väline on Nato-jäsenyys. On siis kysyttävä vielä kerran: mikä olisi tämän jäsenyyden vaihtoehto? Me kaikki tiedämme Ukrainan ja Butshan tapahtumien jälkeen vastauksen: vaihtoehtoa ei oikeasti ole olemassa.

Pekka Niiranen

poliittisen historian dosentti

kaupunginhallituksen jäsen, kaupunginvaltuutettu (kok)

Kuopio