Pekan ja Harri Auvisen mielipidekirjoitus Ukrainan sodasta Savon Sanomissa 26.2.2022

Hyökkäys on kova muistutus

Valtiolla ei ole moraalia. Kyseessä on vanha totuus, joka on tullut selväksi viimeistään nyt, kun Venäjä on hyökännyt itsenäisen Ukrainan kimppuun.

Presidentti J.K. Paasikivi puki tämän sanoiksi omassa päiväkirjassaan jo vuonna 1944: ”Meillä on luotettu oikeuden ja oikeudenmukaisuuden voimaan. Historia ei näy antavan siihen perustetta. Historiaa lukiessaan tulee pessimistiseksi. – Valtiot toimivat Staatsräsonin [valtion edun] mukaan. Se on hirveää” (16.7.1944).

Tätä hirveyttä harjoitti jo Venäjän edeltäjä Neuvostoliitto, kun se pyrki tuhoamaan kansallismieliset ukrainalaiset 1930-luvulla. Neuvostovaltio otti vuosina 1932-1933 käyttöön holodomorin, tuhoamisen nälällä: lähes neljä miljoonaa ukrainalaista kuoli tuolloin nälkään.

Venäjä on jälleen liikkeellä, ja tyyli on kuin natsi-Saksalla, joka nöyryytti läntisiä demokratioita vuonna 1938 Münchenissä. Tuolloin muiden maiden hiljaiseen hyväksynnän varaan laski Adolf Hitler. Nyt neuvotteluja käytiin kulissien ylläpitämiseksi Moskovassa. Idea oli molemmilla kuitenkin sama: hämätä länttä ja valmistautua samalla nielaisemaan naapurimaa.

Länsimaiden järkipuhe ja diplomatia ei purrut aikoinaan Münchenissä, eikä se onnistunut myöskään Moskovassa. Länsimaiden on nyt yhdessä osoitettava, että häikäilemättömyydellä ei voiteta, ja että sotatoimista on aina vakavat seuraukset.

Presidentti Vladimir Putin perusteli aloittamaansa sotaa hyvin kyseenalaisilla perusteilla: Ukrainan hallinto oli muka syyllistynyt kansanmurhaan, ja Ukraina oli puhdistettava natsismin aatteesta. Tällaisesta kansanmurhasta ei ole kukaan muu kuullutkaan, nyky-Ukrainan natseista puhumattakaan. Ukrainan presidentti Volodomyr Zelenskyi kiistikin syytteet valheellisina.

Venäjän sotatoimet edistävät Naton laajentumista ja ovat sotilasliiton parasta mahdollista markkinointia. Historia on osoittanut, että Euroopan pienet maat eivät pärjää ilman liittoutumista. Hyökkäys Ukrainaan on muistutus tästä lainalaisuudesta, joka on voimassa myös 2000-luvulla.

Suomen Nato-jäsenyys ei ole Venäjän intresseissä, mutta nähdäksemme Suomi on pakotettu hakemaan jäsenyyttä Ukrainan sotaa seuraavassa maailmanpoliittisessa suvantovaiheessa. Kriisin keskellä tämä ei ole järkevää, eikä edes mahdollista.

Harri Auvinen

TkT, tutkimus- ja kehityspäällikkö, Savonia-amk, varakansanedustaja, Savo-Karjalan vaalipiiri (vihr.)

Pekka Niiranen

Poliittisen historian dosentti, toimittaja, Kuopion kaupunginhallituksen jäsen (kok.)